– Siivous- ja kiinteistöhuoltotyö on muuttunut aina vain ammattimaisemmaksi, mutta yksi tärkeä perusasia pysyy ennallaan: Asiakkaalle annetut lupaukset pidetään, sillä tämä työ perustuu luottamukseen. Asiakkaathan päästävät meidät usein liikkumaan yleisavaimella omissa tiloissaan, sanoo Seija Virta, joka on työskennellyt RTK-Palvelu Oy:n Porin yksikönpäällikkönä.

Virran työura RTK:lla on merkittävä ja pitkä: hän on ollut talossa yli 40 vuotta ja johtanut Porin-yksikköä rautaisella ammattitaidolla. Nyt hän on jäämässä eläkkeelle.

– Viimeisinä työviikkoina olen siivonnut huonettani ja kaappejani. Papereissa vilahtelee paljon nimiä, ja olen huomannut, miten moniin ihmisiin olen saanut tutustua matkan varrella. Montaa heistä olen jäänyt kaipaamaan.

Jo parikymppisenä päälliköksi

Kotiseuturakas Virta on kotoisin Porista ja hän on asunut kaupungissa lähes koko elämänsä. Keskikoulun jälkeen hän kävi ensin emäntäkoulun Karkussa ja valmistui sitten, joulukuussa 1977, kotitalousteknikoksi Kauhajoen kotitalousopistosta.

– Opintojeni lopussa soitin Helsinkiin Kehä-Siivoukseen ja kerroin, että täällä olisi juuri valmistuva opiskelija, joka olisi kiinnostunut työnteosta ja siivousalasta. Minua pyydettiin töihin Poriin kaksi päivää valmistujaisteni jälkeen.

Virta työskenteli hetken työnjohtotehtävissä, mutta jo keväällä 1978 hänet ylennettiin Porin-yksikön piiripäälliköksi.

– 70-luvun puoliväli oli esimiestasolla vielä miesten maailmaa. Kun minut nimitettiin piiripäälliköksi, täytin juuri 22 vuotta. Oli ennenkuulumatonta, että nuori nainen valittiin päälliköksi, hän kertoo.

Työn tulokset kuitenkin puhuivat puolestaan, ja epäilykset parikymppisen päällikön osaamisesta hälvenivät.

– Oma itseluottamuksenikin oli kohdillaan. Alalle tultiin tyypillisesti ilman koulutusta, mutta minä olin saanut opinnoissa teknisen tietämyksen siivouksesta. Ajattelin, että osaan työni ja haluan oppia lisää. Minulla oli nuoruuden kuvitelma, että tiedän kaikesta kaiken, mutta vuosikymmenet opettivat, etten tiedäkään. Monta kertaa olen joutunut kysymään apua.

Siivouksen rinnalle talohuolto

Yksikön toiminta Porissa alkoi pienestä, sillä niin siivoojia kuin kohteitakin oli vähän. Seija Virran tehtävä oli rekrytoida työntekijöitä ja hankkia lisää asiakkaita. Alalla oli jo tuolloin kovaa kilpailua, mutta liiketoiminta kasvoi.

Virrasta tuli rtk-lainen vuonna 1981, jolloin RTK-Palvelu osti Kehä-Siivouksen Porin-yksikön. Kolme vuotta myöhemmin yksikkö kasvoi liiketoimintakaupalla, kun RTK osti myös Porin Seudun OP-Kiinteistökeskuksen talohuolto-osaston. Tuolta ajalta Virran mieleen on jäänyt erityisesti yksikön ensimmäinen NMT-puhelin.

– Se oli arvokas, hieno ja painava, salkun kokoinen laite, joka hankittiin päivystyskäyttöön. Puhelin maksoi 48 000 markkaa eli samalla rahalla olisi saanut hyvän henkilöauton, hän muistelee.

Suomessa meni 80-luvulla muutenkin hyvin, ja palveluita ostettiin paljon. Kun 90-luvun lama iski, se vaikutti rajusti myös siivous- ja kiinteistöhuoltoalaan.

– Kuulimme aina vain uusia uutisia siitä, miten joku yritys lopetti toimintansa, tuli konkurssi tai ainakin hankintoja vähennettiin. Se oli rajua muutoksen aikaa, ja meidän työssämme näkyi, että yrityksissä tingittiin puhtaustasosta. Tuolloin alettiin myös puhua siitä, että sisäilma oli monissa paikoissa huonoa, sillä siivouksella on ilmanlaatuun iso merkitys.

Alaisiin on voinut luottaa

Siivoustyön välineet ovat kehittyneet paljon. Vuosien varrella kemikaalilainsäädäntöön on tehty muutoksia, ja kemikaalien käyttö on vähentynyt etenkin mikrokuituisten työvälineiden ansiosta. Vettäkin siivouksessa käytetään nykyään selvästi aiempaa vähemmän. Lisäksi koneet ovat yleistyneet sekä kehittyneet, ergonomiaan on alettu kiinnittää huomiota ja siivoojien työturvallisuus on lisääntynyt. Kiinteistöhuollossa käytetään edelleenkin hiekkaa liukkauden torjunnassa, mutta muuten ala on teknistynyt ja koneet ovat kehittyneet.

Virran mukaan kiinteistöpalvelualan tutkinnosta saa työhön hyvän pohjan. Koulutus ei kuitenkaan riitä, jos asenne ei ole kohdillaan ja asiakaspalveluhenki puuttuu. Hänen ajatuksensa johtajana on ollut, että työntekoon ei pidä suhtautua ryppyotsaisesti mutta työ pitää ottaa vakavasti.

– On kiva, kun kaupungilla liikkuessa tietää, että meillä ei ole menty siitä, missä aita on matalin. Meillä on töissä sitoutuneita ihmisiä, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin, ja siksi heihin on ollut helppo luottaa. Olen pitänyt langat käsissäni, mutta antanut porukan tehdä työnsä itsenäisesti.

Kaikkiin asioihin on pitänyt tarttua

Nykyään Porin-yksikössä on 140 työntekijää. Virta vertaa yksikön vetämistä kapellimestarin työhön. Kumpaakaan ei voi tehdä yksin.

– Jokaisella on oma soitin, ja kun kaikki osaavat soittaa omaansa, syntyy teos. Jos jotain puuttuu, musiikki ei kuulosta siltä kuin pitäisi, hän kuvailee.

– Porin-yksikössä on pitkiä työsuhteita, joten työyhteisö on ollut vähän kuin perhe. Välillä työnteko on ollut enemmän ruusuilla tanssimista, välillä haasteellisempaa. Ihmiset ovat erilaisia, ja johtajan pitää ottaa huomioon kaikkien vahvuudet. Jokaisella ei voi olla 100-prosenttisesti hyvä päivä viikon jokaisena päivänä.

Toiminnan ihmiseksi itseään kuvailevan Virran on yksikönpäällikkönä pitänyt oppia kuuntelemista ja kärsivällisyyttä. Koska eteen on tullut hyvin monenlaisia asioita, työ on vaatinut rohkeutta tarttua asiaan kuin asiaan.

– Tässä työssä ei ole koskaan voinut sanoa, että asia ei kuulu minulle, sillä yksikönpäällikön tehtävänkuva sisältää kaikkea. ”Ei kuulu minulle” -mentaliteetti ei kuulu johtamiseen eikä asiakaspalveluun.

Motivaatiota vaihtelevista työpäivistä

Työn vaihtelevuus on motivoinut Virtaa koko hänen työuransa ajan. Hän on arvostanut työn itsenäisyyttä ja mielekästä sisältöä. Vuosikymmenten aikana Virta on tavannut lukuisia ihmisiä, ja monet porilaiset rakennukset ovat tulleet hänelle tutuiksi.

– Yksikönpäällikkönä ei ole tarvinnut juuttua toimistopöydän taakse. Koska olen liikkunut kentällä myös tekemässä tarjouksia, olen nähnyt melkein jokaisen porilaisen vessan, joka on yleisissä tiloissa, Virta kertoo esimerkkinä ja nauraa.

Jatkossa hän haluaa nauttia elämänvaiheesta, jossa ei tarvitse päivittäin pitää kiinni sovituista aikatauluista. Hän aikoo viettää aikaa 3-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa ja keskittyä omaan hyvinvointiinsa.

– En suunnittele mitään maailmaa mullistavaa. Aion käydä uimassa, ja kesällä pääsen veneilemään. Välillä on hyvä olla tekemättä mitään ja ottaa koira kainaloon.

 

RTK-Palvelu kiittää

RTK kiittää Seijaa erittäin merkittävästä työurasta yhtiössä ja toivottaa oikein mukavia eläkepäiviä!